Kemijärven kaupunki
Suomen pohjoisimman kaupungin Kemijärven maisemaa hallitsee Suomen suurin joki Kemijoki sekä Kemi- ja Pöyliöjärvet. Avaruutta kaupunkikuvaan tuovat myös kymmenet vaaranselät.
Tietoa Kemijärven kaupungista
| Perustettu | 1973 | |
|---|---|---|
| Väestö | 9 275 asukasta | (31.12.2006) |
| Pinta-ala | 3 931,34 km2 | |
| Maapinta-ala | 3 504,33 km2 | |
| Vesipinta-ala | 427,01 km2 | (sisävesiä) |
| Asukastiheys | 2 asukasta/km2 |
| Tuloveroprosentti | 19,50 % | (v. 2007) |
|---|---|---|
| Yleinen kiinteistöveroprosentti | 0,90 % | (v. 2007) |
| Kaupunginjohtaja | Timo E.Korva | |
|---|---|---|
| Kotisivut | www.kemijarvi.fi | |
| Sähköposti | kaupunki@kemijarvi.fi |
Kemijärven sijainti
| Lääni | Lapin lääni | |
|---|---|---|
| Maakunta | Lapin maakunta |
Kemijärven historia
Uudisasutusta ja maanviljelystä
Kivikaudella Kemijärvi oli tiivissä yhteydessä niin pohjoisen, idän, etelän kuin lännenkin kulttuurien kanssa. Jälkiä vanhoista asumuksista on löydetty pitkin Kemijoen vartta ja esimerkiksi Luusuassa sijaitseva Neitilän asutus on tuhansia vuosia vanha. Siellä sijaitsi myös yksi Suomen harvoista tutkituista rautakautisista sulattamoista.
Ensimmäisten uudisasukkaiden saapuessa Kemijärvelle 1600-luvun alussa, ei siellä asunut enää saamelaisia. Alue oli kuitenkin Lapinmaan rajamaata, jossa saamelaiset kävivät vielä kalastamassa. Suomalaiset uudisasukkaan harjoittivat kalastuksen ohella myös maanviljelystä. Maanviljelys oli kuitenkin riskialtista toimintaa, sillä kuivuus ja helleyöt aiheuttivat usein katoa. Vielä 1700-luvulla viljaa saatiin tuotettua vain vajaa tynnyri asukasta kohden, mikä ei ollut riittävä määrä. Ohraa kannatti viljellä mielummin kuin ruista, sillä ohra oli paljon varmempi viljeltävä. Perunaa alettiin viljelemään vasta 1800-luvun puolenvälin jälkeen.
Porotalouden nousu
Keminlappalaisten pääasialliset elinkeinot ennen porotalouteen siirtymistä olivat kalastus, metsästys ja karjankasvatus. Vasta 1700-luvun puolessa välissä poroja alettiin paimentamaan tokissa ja se sai kotieläimen aseman vuonna 1766. Sadan vuoden ajan keminlappalaiset saivat paimentaa porojaan missä vain ilman seurantaa, mutta tilanne muuttui kun vuonna 1898 paliskuntien perustaminen tuli pakolliseksi.
Paliskuntien tehtävänä on huolehtia, että paliskunnan osakkaiden porot hoidetaa paliskunnan alueella ja että paliskunnan osakkaiden harjoittamaan poronhoitoon kuuluvat työt tulevat tehdyiksi. Porotalous auttoi Kemijärven taloutta merkittävästi 1800-luvulla ja nälkävuosien 1867—1868 aikana poronliha oli ruuanpuutteessa suurena apuna.
Kemijärvi kaupunkäynnin risteydessä
Kemijärvi sijainti oli hyvä kaupankäynnin kannalta, sillä se sijaitsi tärkeiden vesireittien risteyksessä. Kemijärveltä pääsi länteen Perämerelle, itään Vienanmerelle ja Laatokalle sekä pohjoiseen Jäämerelle. Kemijärvi olikin vilkas kauppapaikka jo 1600-luvulla, jolloin sen tärkein kauppatavara oli kapahauki.
1700-luvulla tärkeimmäksi kauppatavaraski muotoutui voi, mutta myös turkiksia, porotalouden tuotteita ja höyheniä myytiin. Ihmiset olivat taloudellisesti pääasiassa omavaraisia, mutta joitain tavaroita kuten suolaa ja rautaa sekä tarvittavia kankaita hankittiin kierteleviltä laukkukauppiailta.
Asutusalueesta kaupungiksi
1800-luvulla liikenneyhteyksiä parennettiin muihin kaupunkeihin ja kyliin. Maantie Rovaniemeltä Kemijärvelle valmistui 1853 ja rautatie rakennettiin 1930-luvulla. Myös laivaliikenne Kemijärven ja Pelkosenniemen välillä oli säännöllistä vuosien 1908—1934 välisenä aikana.
1920-luvulla alettiin suunnitella Kemijärvestä kauppalaa, mutta hankkeen keskeytti toinen maailmansota. Vuosien 1939 - 1945 sodissa tuhoutui noin 70 % alueen rakennuksista. Sodan jälkeinen jälleenrakennus ja Kemijoen voimalaitosrakentaminen toivat työtä ja väestöä sekä lisäsivät vaurautta. Jälleenrakennus ulottui 1950-luvun jälkipuoliskolle asti. Vuonna 1957 kirkonkylä ja sen lähialueet vihdoin erotettiin Kemijärven kauppalaksi ja 1960-luvun puolessa välissä alueen väkiluku oli suurimmillaan noin 16 000. Kemijärven kauppalasta tuli kaupunki vuonna 1973.